maanantai 7. joulukuuta 2015

Tuulin lukupäiväkirja

27.11 Tiitiäisen tuluskukkaro on monerdia runoutta. Sen sivuja koristavat Kristiina Louhin kuvitukset. Runoissa on paljon eläimiä. Jotkut runot ovat todella lyhyitä. Se harmittaa minua sillä pidän runoista joissa on jonkunlainen tarina.

29.11 Joissain runoissa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. En ilmeisesti pidä kovinkaan paljon monerdeista asioista sillä taideteoskin jossa on yksi piste on suttu eikä taidetta. Ja yleensä lyhyet runot tuntuvat päästä tekaistuilta ja oudoilta.

1.12 Ylempänä kirjoitin että runot ovat todella lyhyitä mutta nyt ymmärsin että kirja on suunnattu ehkä kuitenkin lapsille. kirja on todella helppo lukuinen. Sopiva lapsille ja se näkyy hyvin tekstissä. Teksti on lapsi ystävällistä kieltä ja lyhyet runot ovat esimerkiksi lukemaan opetteleville sopivia.

5.12 Lukeminen sujui hyvin. Kirja ei ollut kovin pitkä mutta sopi hyvin omaan aikatauluuni ja kaiken muun ohella. Jotkut runot saivat jopa ajattelemaan ja miettimään elämää. Ja joissain runoissa oli samanlaisia ajatuksia kuin minä olen ajatellut pienenä. Hyvä kirja lukemaan oppineille lapsille. Runot olivat siis lyhyitä mutta juuri niinkuin lapsille pitääkin olla.

Lopuksi vielä yksi silmään pistänyt runo, joka saa miettimään suuren maailman yhtä suurta kysymystä.

Ajatus

Miksi minä olen minä,
enkä kukaan muu,
ja sinä olet sinä,
etkä kukaan muu.
Ihmeellistä olla ihmisiä
sinä ja minä ja ihmisiä ystävinä.
minä sinulle sinä.

Tuuli~

1 kommentti:

  1. Onnistunutta tässä tehtävässä on oma pohdintasi siitä, miksi et pidä runoista ja siitä, mitä ajatuksia ne sinussa herättävät. Jäin kuitenkin kaipaamaan tekstiesimerkkejä.

    VastaaPoista