27.11 Tiitiäisen tuluskukkaro on monerdia runoutta. Sen sivuja koristavat Kristiina Louhin kuvitukset. Runoissa on paljon eläimiä. Jotkut runot ovat todella lyhyitä. Se harmittaa minua sillä pidän runoista joissa on jonkunlainen tarina.
29.11 Joissain runoissa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. En ilmeisesti pidä kovinkaan paljon monerdeista asioista sillä taideteoskin jossa on yksi piste on suttu eikä taidetta. Ja yleensä lyhyet runot tuntuvat päästä tekaistuilta ja oudoilta.
1.12 Ylempänä kirjoitin että runot ovat todella lyhyitä mutta nyt ymmärsin että kirja on suunnattu ehkä kuitenkin lapsille. kirja on todella helppo lukuinen. Sopiva lapsille ja se näkyy hyvin tekstissä. Teksti on lapsi ystävällistä kieltä ja lyhyet runot ovat esimerkiksi lukemaan opetteleville sopivia.
5.12 Lukeminen sujui hyvin. Kirja ei ollut kovin pitkä mutta sopi hyvin omaan aikatauluuni ja kaiken muun ohella. Jotkut runot saivat jopa ajattelemaan ja miettimään elämää. Ja joissain runoissa oli samanlaisia ajatuksia kuin minä olen ajatellut pienenä. Hyvä kirja lukemaan oppineille lapsille. Runot olivat siis lyhyitä mutta juuri niinkuin lapsille pitääkin olla.
Lopuksi vielä yksi silmään pistänyt runo, joka saa miettimään suuren maailman yhtä suurta kysymystä.
Ajatus
Miksi minä olen minä,
enkä kukaan muu,
ja sinä olet sinä,
etkä kukaan muu.
Ihmeellistä olla ihmisiä
sinä ja minä ja ihmisiä ystävinä.
minä sinulle sinä.
Tuuli~
maanantai 7. joulukuuta 2015
sunnuntai 6. joulukuuta 2015
Luovaa kirjoittamista
Tuuli: Nukkumatti
Oletko koskaan miettinyt kuinka paljon nukkumatti tekee töitä. Hänellä on vain yö töitä. Unirytmi on aivan sekaisin, koska kaikki lapset on saatava kuitenkin nukkumaan. Yöt hän raataa mutta päivät hän onneksi saa nukkua.
Nukkumatin perus varusteisiin kuuluu univarjo. Univarjo on todella pieni ja täynnä pieniä valkoisia pilkkuja. Siinä on monia eri ominaisuuksia, mutta Nukkumatti halusi kertoa vain yhdestä niistä. Pienet pilkut ovat kuin tähtiä ja tummansininen tausta kuin taivas. kun varjon aukaisee se isonee valtavaksija saa kaikki lähellä olijat uneen. Näin se on myös vaikea varastaa.
Anna-Tilla: Jaakko Vaakko vesirotan päiväkirja
Rakas päiväkirja. Tänään sairastuin kuhanuhaan, vesiköhään ja ryskäyskään ollessani töissä. Minua aivastutti hirveästi, nenä oli nuhainen ja silmät olivat kosteat. Juoksin heti kaislavuoteeseeni nukkumaan ja olo alkoi helpottamaan.
Peikon kirje neiti Pirppanokalle
Arvoisa neiti Pirppanokka. Olette koko metsän kaunein peikko ja tahtoisinki tietää, mitä mieltä olet tästä ehdotuksesta. Tulisitko vaimokseni? Pitäisimme yhdessä mentsän hienoimmat peikkohäät ja sinä olisit upea morsian. Mieti sitä. Tulen huomenna aamulla luoksesi.
Rakkaudella Peikko
Anna-Tilla: Jaakko Vaakko vesirotan päiväkirja
Rakas päiväkirja. Tänään sairastuin kuhanuhaan, vesiköhään ja ryskäyskään ollessani töissä. Minua aivastutti hirveästi, nenä oli nuhainen ja silmät olivat kosteat. Juoksin heti kaislavuoteeseeni nukkumaan ja olo alkoi helpottamaan.
Peikon kirje neiti Pirppanokalle
Arvoisa neiti Pirppanokka. Olette koko metsän kaunein peikko ja tahtoisinki tietää, mitä mieltä olet tästä ehdotuksesta. Tulisitko vaimokseni? Pitäisimme yhdessä mentsän hienoimmat peikkohäät ja sinä olisit upea morsian. Mieti sitä. Tulen huomenna aamulla luoksesi.
Rakkaudella Peikko
| Kuva Peikosta kosimassa Pirppanokkaa. |
Itsearviointi
Yhteistyö sujui hyvin ja olemme tehneet monesti ennenkin ryhmätöitä yhdessä. Työnjako oli selkeä ja molemmilla oli tekemistä ja niistä sovittiin toisen kanssa. Esim. elämänkerta tehtävässä toinen etsi tietoa ja toinen kirjoitti.
Luova kirjoittamis tehtävä oli meistä mukava, koska siinä pääsi käyttämään luovuutta ja mielikuvitusta.
Elämänkerran kirjoittaminen väärinpäin oli vaikeaa, koska siinä meinasi mennä usein sekaisin ja ei oikein tiennyt, mikä oli tärkeää kerrottavaa ja mikä ei.
Ensimmäinen postaus onnistui hyvin, koska meillä oli paljon kerrottavaa ja hyvin kuvia.
Opimme tehtävästä paljon Kirsi Kunnaksesta ja bloggaamisesta. Yhteistyössä opimme, että selkeä työjako on tärkeää. Itsestämme opimme, että emme oikein sovi bloggaajiksi.
Arvosanaksi toivomme ysiä, koska olemme tehneet huolellisesti kaikki tehtävät ja käyttäneet niihin aikaa.
lauantai 5. joulukuuta 2015
Anna-Tillan lukupäiväkirja
14.11.
Aloitin kirjan ja se on oikeastaan aika hyvä, vaikka se onkin suunnattu pienille lapsille. Kirja on helppolukuinen, sillä runot ovat melko lyhyitä ja teos on modernia runoutta, jota Kunnas alkoi kirjoittaa 1950-luvun jälkeen. Runojen hahmot ovat usein eläimiä tai satuhahmoja.
30.11.
Olen edennyt kirjassa ja huomannut, että kirjan runoissa on jotain erilaista kuin muissa runoissa. Kirsi Kunnas on varmaan juuri siksi jäänyt klassikoksi, että hän suhtautuu lapsiin kriittisinä lukijoina ja hän kijoittaa modernia runoutta.
5.12.
![]() |
| Maija Karman kuvitus Jaakko Vaakosta. |
6.12.
Luettuani teoksen siitä jäi sellainen olo, että haluan lukea sitä aikuisena lapsilleni. Siinä on hyvää kuvailua, hauskoja kertomuksia ja sanoilla leikittelyä. Lisäksi siinä on hienoja, luonnosmaisia kuvia. Erityisesti minulle jäi mieleen tarina vanhasta vesirotasta, Jaakko Vaakosta. Hänen sairastumista on kuvailtu hyvin, sanoja hienosti taivutellen ja lisäämällä omaa sanastoa. Loistava teos!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
