Anna-Tillan lukupäiväkirja

14.11.

Aloitin kirjan ja se on oikeastaan aika hyvä, vaikka se onkin suunnattu pienille lapsille. Kirja on helppolukuinen, sillä runot ovat melko lyhyitä ja teos on modernia runoutta, jota Kunnas alkoi kirjoittaa 1950-luvun jälkeen. Runojen hahmot ovat usein eläimiä tai satuhahmoja.

30.11.

Olen edennyt kirjassa ja huomannut, että kirjan runoissa on jotain erilaista kuin muissa runoissa. Kirsi Kunnas on varmaan juuri siksi jäänyt klassikoksi, että hän suhtautuu lapsiin kriittisinä lukijoina ja hän kijoittaa modernia runoutta.

5.12.

Maija Karman kuvitus Jaakko Vaakosta.

Tiitiäisen satupuu  on erittäin rakastettu teos. Sitä on kehuttu sen monipuolisesta ja oivaltavasta suomen kielen käytöstä ja Kunnaksen itseluomasta sanastosta. Olen samaa mieltä. Kunnas on keksinyt uusia, hauskoja runoihinsa sopivia sanoja, jotka tekevät teoksesta viihdyttävän ja lapsille mieleisen.

6.12.

Luettuani teoksen siitä jäi sellainen olo, että haluan lukea sitä aikuisena lapsilleni. Siinä on hyvää kuvailua, hauskoja kertomuksia ja sanoilla leikittelyä. Lisäksi siinä on hienoja, luonnosmaisia kuvia. Erityisesti minulle jäi mieleen tarina vanhasta vesirotasta, Jaakko Vaakosta. Hänen sairastumista on kuvailtu hyvin, sanoja hienosti taivutellen ja lisäämällä omaa sanastoa. Loistava teos!