Tuulin lukupäiväkirja

27.11 Tiitiäisen tuluskukkaro on monerdia runoutta. Sen sivuja koristavat Kristiina Louhin kuvitukset. Runoissa on paljon eläimiä. Jotkut runot ovat todella lyhyitä. Se harmittaa minua sillä pidän runoista joissa on jonkunlainen tarina.

29.11 Joissain runoissa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. En ilmeisesti pidä kovinkaan paljon monerdeista asioista sillä taideteoskin jossa on yksi piste on suttu eikä taidetta. Ja yleensä lyhyet runot tuntuvat päästä tekaistuilta ja oudoilta.

1.12 Ylempänä kirjoitin että runot ovat todella lyhyitä mutta nyt ymmärsin että kirja on suunnattu ehkä kuitenkin lapsille. kirja on todella helppo lukuinen. Sopiva lapsille ja se näkyy hyvin tekstissä. Teksti on lapsi ystävällistä kieltä ja lyhyet runot ovat esimerkiksi lukemaan opetteleville sopivia.

5.12 Lukeminen sujui hyvin. Kirja ei ollut kovin pitkä mutta sopi hyvin omaan aikatauluuni ja kaiken muun ohella. Jotkut runot saivat jopa ajattelemaan ja miettimään elämää. Ja joissain runoissa oli samanlaisia ajatuksia kuin minä olen ajatellut pienenä. Hyvä kirja lukemaan oppineille lapsille. Runot olivat siis lyhyitä mutta juuri niinkuin lapsille pitääkin olla.

Lopuksi vielä yksi silmään pistänyt runo, joka saa miettimään suuren maailman yhtä suurta kysymystä.

Ajatus

Miksi minä olen minä,
enkä kukaan muu,
ja sinä olet sinä,
etkä kukaan muu.
Ihmeellistä olla ihmisiä
sinä ja minä ja ihmisiä ystävinä.
minä sinulle sinä.

Tuuli~

Luovaa kirjoittamista

Tuuli: Nukkumatti

Oletko koskaan miettinyt kuinka paljon nukkumatti tekee töitä. Hänellä on vain yö töitä. Unirytmi on aivan sekaisin, koska kaikki lapset on saatava kuitenkin nukkumaan. Yöt hän raataa mutta päivät hän onneksi saa nukkua.

Nukkumatin perus varusteisiin kuuluu univarjo. Univarjo on todella pieni ja täynnä pieniä valkoisia pilkkuja. Siinä on monia eri ominaisuuksia, mutta Nukkumatti halusi kertoa vain yhdestä niistä. Pienet pilkut ovat kuin tähtiä ja tummansininen tausta kuin taivas. kun varjon aukaisee se isonee valtavaksija saa kaikki lähellä olijat uneen. Näin se on myös vaikea varastaa. 

  
Anna-Tilla: Jaakko Vaakko vesirotan päiväkirja

 Rakas päiväkirja. Tänään sairastuin kuhanuhaan, vesiköhään ja ryskäyskään ollessani töissä. Minua aivastutti hirveästi, nenä oli nuhainen ja silmät olivat kosteat. Juoksin heti kaislavuoteeseeni nukkumaan ja olo alkoi helpottamaan.

Peikon kirje neiti Pirppanokalle

Arvoisa neiti Pirppanokka. Olette koko metsän kaunein peikko ja tahtoisinki tietää, mitä mieltä olet tästä ehdotuksesta. Tulisitko vaimokseni? Pitäisimme yhdessä mentsän hienoimmat peikkohäät ja sinä olisit upea morsian. Mieti sitä. Tulen huomenna aamulla luoksesi. 

Rakkaudella Peikko

Kuva Peikosta kosimassa Pirppanokkaa.

Itsearviointi

Yhteistyö sujui hyvin ja olemme tehneet monesti ennenkin ryhmätöitä yhdessä. Työnjako oli selkeä ja molemmilla oli tekemistä ja niistä sovittiin toisen kanssa. Esim. elämänkerta tehtävässä toinen etsi tietoa ja toinen kirjoitti.

Luova kirjoittamis tehtävä oli meistä mukava, koska siinä pääsi käyttämään luovuutta ja mielikuvitusta.

Elämänkerran kirjoittaminen väärinpäin oli vaikeaa, koska siinä meinasi mennä usein sekaisin ja ei oikein tiennyt, mikä oli tärkeää kerrottavaa ja mikä ei.

Ensimmäinen postaus onnistui hyvin, koska meillä oli paljon kerrottavaa ja hyvin kuvia.

Opimme tehtävästä paljon Kirsi Kunnaksesta ja bloggaamisesta. Yhteistyössä opimme, että selkeä työjako on tärkeää. Itsestämme opimme, että emme oikein sovi bloggaajiksi.

Arvosanaksi toivomme ysiä, koska olemme tehneet huolellisesti kaikki tehtävät ja käyttäneet niihin aikaa.

Anna-Tillan lukupäiväkirja

14.11.

Aloitin kirjan ja se on oikeastaan aika hyvä, vaikka se onkin suunnattu pienille lapsille. Kirja on helppolukuinen, sillä runot ovat melko lyhyitä ja teos on modernia runoutta, jota Kunnas alkoi kirjoittaa 1950-luvun jälkeen. Runojen hahmot ovat usein eläimiä tai satuhahmoja.

30.11.

Olen edennyt kirjassa ja huomannut, että kirjan runoissa on jotain erilaista kuin muissa runoissa. Kirsi Kunnas on varmaan juuri siksi jäänyt klassikoksi, että hän suhtautuu lapsiin kriittisinä lukijoina ja hän kijoittaa modernia runoutta.

5.12.

Maija Karman kuvitus Jaakko Vaakosta.

Tiitiäisen satupuu  on erittäin rakastettu teos. Sitä on kehuttu sen monipuolisesta ja oivaltavasta suomen kielen käytöstä ja Kunnaksen itseluomasta sanastosta. Olen samaa mieltä. Kunnas on keksinyt uusia, hauskoja runoihinsa sopivia sanoja, jotka tekevät teoksesta viihdyttävän ja lapsille mieleisen.

6.12.

Luettuani teoksen siitä jäi sellainen olo, että haluan lukea sitä aikuisena lapsilleni. Siinä on hyvää kuvailua, hauskoja kertomuksia ja sanoilla leikittelyä. Lisäksi siinä on hienoja, luonnosmaisia kuvia. Erityisesti minulle jäi mieleen tarina vanhasta vesirotasta, Jaakko Vaakosta. Hänen sairastumista on kuvailtu hyvin, sanoja hienosti taivutellen ja lisäämällä omaa sanastoa. Loistava teos!                                                                                                               

Elämänkerta nurinkurin

Tänä vuonna 14. joulukuuta Kunnas täyttää 91-vuotta. Kirsi Kunnaksella on kaksi poikaa, muusikot Martti ja Mikko Syrjä. Hän on ollut 58 vuotta naimisissa Jaakko Syrjän kanssa.

Kunnaksen Tiitiäisen satupuu kokoelma uudisti suomalaista lastenlyriikkaa merkittävästi. Hän myös suomensi englannin kielisiä runoja ja satuja. 1950-luvulla hän halusi luoda uuden runokielen. Suomen lyriikan modernismia edustavat runokokoelmat Uivat saaret, Tuuli nousee ja Vaeltanut syntyivät silloin. 1947 ilmesti Kunnaksen esikoisteos Villiomenapuu.

1975-1980 Kirsi toimi Suomen sananvapausjärjestö Suomen Penin puheenjohtajana. Sodan jälkeen hän aloiti humanistiset opinnot Helsingin yliopistossa ja Hän keskittyi enemmän runouteen keuhkovian vuoksi. 1947 hän sai töitä WSOY:llä.
Taideakatemia koulua ennen Kunnas valmistui Tyttönormaalilyseosta ylioppilaaksi vuonna 1944.

Kirsi Kunnas puolisonsa ja lastensa kanssa

Kunnaksen isäpuoli E. J. Wehmas oli Ateneumin taidemuseon johtaja, professori ja taidekriitikko. Hänen oikea isänsä kuoli 32-vuotiaana. Kirsi Kunnaksen vanhemmat ovat kuvataiteilijat Wäinö ja Sylvi Kunnas, jotka kuuluivat Tulenkantajien kirjailiaryhmittymään.


Meidän oli helppo löytää tietoa, mutta elämänkerran kirjoittaminen väärinpäin oli haastavaa ja siinä meinasi mennä kokoajan sekaisin.

Aloittelevat Kunnasbloggaajat

  Anna-Tilla: En ole blogannut aikaisemmin, mutta olen sitä monesti harkinnut. 

  Aloitan tehtävän hyvillä mielin, koska on kiva saada vaihtelua tavalliseen opiskeluun. 

  Jos löydän hyvän kirjan, olen lukijana nopea ja en malta laskea kirjaa käsistäni.

  Valitsimme lastenrunoilija Kirsi Kunnaksen. Hän on tunnettu runoilija ja olen kuullut hänestä aikaisemminkin. Valitsin hänet, koska hänen runonsa vaikuttivat kiinnostavilta ja olen kiinnostunut runoilusta ja välillä kirjoittanut niitä itsekin. Aion lukea yhden hänen kuuluisimmista teoksistaan, Tiitiäisen satupuun. Löysin kirjan meiltä kotoa ja sitä on luettu minulle pienenä.

  

Tuuli: En ole ennen kirjoittanut blogia ja luulen että jos aloittaisin blogin en ikinä muistaisi tehdä uusia postauksia. Bloggaaminen ei ehkä ihan ole minun juttuni. Kaikkea kannattaa kuitenkin aina kokeilla. Itse en lue kovin paljoa kirjoja koska lentopallo ja kulkeminen vie aika paljon aikaa. Mutta kun pääsen vauhtiin en hevillä sitä lopeta. Lasten runot ovat aika outo käsite vielä minulle koska runous ei oikein ole kiinnostanut koskaan.
   Blogimme kertoo Kirsikunnaksen elämästä ja avaamme parin kirjan sisältöä ja omia ajatuksiamme niistä. Kirsi kunnas nimen olen monestikkin kuullut. Mutta mitään muuta en hänestä ole kuullut kuin että on kirjailija. Itse luen Tiitiäisen tuluskukkaro nimisen kirjan. Kirjan lainasin kirjastosta. kotona meillä on Kirsin kirjoittamista kirjoista tiitiäisen satupuu ja äitini luki juuri Kirsi Kunnaksen elämästä ja urasta kertovan Sateessa ja Tuulessa kirjan jonka on kirjoittanut Leena Kirstinä. Kirjan kansikuva on myös tekstin alla.😊

Tiitiäisen satupuu kirjan kansi.

Tiitiäisen tuluskukkaro kirjan kansi.